Karkkilan ruukkimuseo Senkka
Julkiset veistokset ja muistomerkit
Melkein kaikki Karkkilan veistokset ja muistomerkit sijaitsevat keskustan alueella. Muutama hieman kauempana. Vanhin on vuodelta 1863 ja tuorein 2023.
Kartasta näet kohteiden sijainnin.
1. Yrjö Laguksen muistomerkki (1863)
”Wihdin ja Pyhäjärven seurakuntain kirkkoherra ja provasti Yrjö Lagus, syntyi 1730, kuoli 1793. Kiitolliset pitäjäläiset nostivat tämän 1863”.
Vihdin seurakunnan ja Pyhäjärven kappelisseurakunnan kirkkoherra Yrjö eli Georg Lagus syntyi Alavudella vuonna 1730, perheessä oli 14 lasta, 6 poikaa valmistui papiksi. Yrjö Laguksesta tuli vuonna 1751 Uudenmaan jalkaväkirykmentin pataljoonansaarnaaja, vuonna 1757 hän lähti rykmentin mukana Pommeriin, jossa hän toimi rykmentinpastorina. Vuonna 1763 hänet nimitettiin Sipoossa sijaiskirkkoherraksi ja vuonna 1773 Vihdin seurakunnan ja Pyhäjärven kappeliseurakunnan kirkkoherraksi.
Kirkkoherra Lagus järjesti Pyhäjärven uuden kirkon rakennusluvat sekä solmi urakkasopimuksen laihialaisen kirkonrakentaja Matti Öistin kanssa. Kirkko valmistui 1781, rakennustyö kesti kaksi vuotta. Laguksen aikana parannettiin köyhäinhoitoa, pantiin toimeen penkkijako, kirkkoon hankittiin urut ja kirkkomaa kunnostettiin. Kirkkoherra Lagus kuoli 1793 keuhkotautiin 63-vuotiaana, hänet haudattiin Vihtiin.
Muistomerkki on pystytetty vuonna 1863, jolloin tuli kuluneeksi 90 vuotta Laguksen Vihdin ja Pyhäjärven kirkkoherraksi nimittämisestä ja toisaalta 70 vuotta hänen kuolemastaan.
2. Punaisten muistomerkki (1948)
Vuoden 1918 kansalais- /sisällissotaan liittyviä muistomerkkejä pystytettiin varsin pian sodan jälkeen. Merkittävistä vapaudenpatsaita voidaan mainita esimerkiksi Helsingin Vanhankirkonpuiston, Alastaron, Lahden, Jyväskylän ja Vaasan muistomerkit.Kansalaissodan punaisten muistomerkeistä suurin osa on pystytetty 1940-luvulla tai sen jälkeen, kun poliittinen ilmapiiri muuttui. Vilkkain vuosi oli 1946. Eniten punaisten muistomerkkejä on nykyisillä hautausmailla, mutta paljon on myös niiden ulkopuolella, punaisten teloitus- ja hautauspaikoilla.
Työväen keskusmuseo avasi tammikuussa 2005 kotisivullaan (www.tkm.fi) tietopankin, jossa punaisten muistomerkit esitellään valokuvineen ja kontekstitietoineen. Tietokannasta löytyy tietoa yli 260 muistomerkistä.
Karkkilan punaisten muistomerkki paljastettiin vuonna 1948. Patsaan on veistänyt kuvanveistäjän Aimo Tukiainen. Punaiseen graniittiin veistetyssä, yli 3 metriä korkeassa patsaassa on symbolisesti kuvattuna Hyvästijättö, Marssi kohtalon teillä, Veljesapu (paluu) ja Toivontähti (lapset). Patsaan jalustassa ovat sana: Aatteemme puolesta hurmeenne juoksi, Lähditte taistohon ihmisen vuoksi.
Karkkilan Punaisten muistomerkin hankinta ja pystytys
Karkkilan kauppalan ja Ul. Pyhäjärven työväenjärjestöt ryhtyivät toisen maailmansodan jälkeen toimenpiteisiin vuoden 1918 sodassa kaatuneiden punaisten muistomerkin pystyttämiseksi. Järjestöt nimesivät hanketta varten muistomerkkitoimikunnan, jonka puheenjohtajaksi valittiin Arvi Lahti, sihteeriksi Osmo Näveri ja taloudenhoitajaksi Karl Raunio. Toimikunta hoiti käytännölliset asiat, ja ennen kaikkea varojen keräyksen patsasta varten. Patsas hankittiin kansalaiskeräyksellä, oman osuutensa antoivat myös Ul. Pyhäjärven kunta ja Karkkilan kauppala (kauppala antoi 100 000 mk).
Muistomerkkitoimikunta esitti, että Karkkilan kauppala luovuttaisi patsaan pystyttämispaikaksi noin10 x 10 metrin suuruisen maa-alueen kauppalan liikenneaukion (nykyinen Keskuspuisto) läntisestä päästä tai muualta vastaavasti edustavalta paikalta. Muistomerkki päätettiin sijoittaa liikenneaukiolle, ja aukion yli suuntautuva liikenne järjestettiin kulkemaan hieman kauempaa patsaasta. Patsaan ympäristön kaunistaminen annettiin asiantuntijan tehtäväksi.
Karkkilan Punaisten muistomerkki sai luonnosvaiheessa taideteoksena kiitettäviä arvosteluja. Toimikunta esittikin, että kauppala ottaisi patsaan omistukseensa ja hoitoonsa, jolloin patsaan hoito olisi parhaiten taattu ja pätevissä käsissä sekä käytännöllisimmin järjestettävissä.
Patsaan paljastustilaisuus järjestettiin helluntaina 16.5.1948. Patsaan vastaanottivat paljastustilaisuudessa kauppalan puolesta kauppalanvaltuuston puheenjohtaja A. Lahti ja kauppalanjohtajan varamies S. Nieminen. He myös laskivat kauppalan seppeleen.
HUOM! Inkoon Västankvarnissa, Gårdskullassa on sama muistomerkki punaisten teloitus- ja hautauspaikalla. Muistomerkin on valmistanut Aimo Tukiaisen taiteellinen avustaja Antero Rinne Vehmaisten kiviveistämössä Lohjalla 1947. Muistomerkki pystytettiin vuonna 1952, itse hautapaikka vihittiin kesäkuussa 1953.
HUOM! Patsaaseen liittyvä juttu: Ote kauppalanhallituksen pöytäkirjasta.kh 3.11.1947: ”koska Punaisten Patsastoimikunnalle kauppalasta patsaan perustustöitä varten luovutetut laudat, jotka oli tarkoitus antaa käytön jälkeen takaisin kauppalalle, olivat liikenneaukiolta tuntemattomalla tavalla kadonneet, niin kauppalanhallitus päätti poistaa laskun määrän mk 624,50. – liite 317: 50 jm. lautaa 7/8 x 5” 19 jm. lankku 2 x 4”
Aimo Tukiainen (1917-1996)
Aimo Tukiainen syntyi Orivedellä vuonna 1917 ja oli 5 vuotta kasvattilapsena, kunnes muutti Viipurissa sahatyömiehenä työskentelevän isänsä luokse. Tukiainen oli 1930-luvun alussa Viipurin ammattikoulussa metallimiehen opissa, mutta innostui taiteesta ja opiskeli samalla maalaamista ja lasitusta. Viipurin piirustuskoulua Tukiainen kävi töiden ohessa vuodesta 1935 lähtien. Hän muutti sittemmin Helsinkiin.
Tukiaisen uran alkuvaihetta leimasivat puhdaslinjainen realismi ja nopeasti saavutettu arvostus. Hänen läpimurtoteoksensa oli marmoriveistos Sotilaan pää vuodelta 1940. Tukiainen tunnetaan ennen kaikkea monumenttien veistäjänä. Ensimmäinen niistä oli Tainionkoskella sijaitseva selkeälinjainen Tukinuittajat (1947). Tukiainen toteutti useita kaatuneiden muistomerkkejä ja sankaripatsaita, esimerkiksi Porin (1952) ja Sallan kaatuneiden muistomerkin (1953) sekä Hämeenlinnassa sijaitsevan Summan taistelujen muistomerkin (1964).
Tukiaisen tunnetuin ja aikaa vievin työ oli marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsas. Hän voitti monumentin suunnittelusta käydyn kilpailun 1954, ja valmis veistos paljastettiin Helsingissä vuonna 1960. Työ päätti Tukiaisen realistisen kauden. Tukiaisen uutta modernia tyyliä leimasivat vapaa sommittelu sekä kokeilevat materiaalit ja tekniikat, kuten betoni ja raudan hitsaus. Myöhempiä henkilömonumentteja olivat Helsingissä sijaitseva Miina Sillanpään muistomerkki Soihtu (1968), Erik Akselinpoika Tottin muistomerkki Linnan henki (1975) Savonlinnassa sekä Veikko Hakulisen hiihtäjäpatsas (1994) Valkeakoskella.
Tukiainen työskenteli aktiivisesti kuvataiteen järjestöissä. Hän perusti vuonna 1967 Purnun taidekeskuksen Orivedelle, jossa hänellä oli kesäpaikka. Tukiainen sai professorin arvonimen vuonna 1977.
3. Sankaripatsas (1948)
Suomen armeijan päämaja päätti talvisodan aikana, että kaatuneet haudataan kotiseuduilleen. Tämä päätös merkitsi paitsi kaatuneen kotiseudun myös perheyhteyden kunnioittamista. Päätös tiesi myös lukuisia tehtäviä kuvanveistäjille ja arkkitehdeille. Syntyi Kuvanveistäjä- ja Arkkitehtiliiton yhteinen muistomerkkiasioissa neuvoa-antava toimikunta 1940. Vuonna 1943 Suomen Aseveljien liiton aloitteesta muodostettiin myös laajapohjainen Sankarivainajain muistotoimikunta, joka jo saman vuoden joulukuussa järjesti sankarihautamuistomerkkien näyttelyn Ateneumiin. Muistomerkkien tilaajia pyrittiin siten auttamaan arvokkaiden ja onnistuneiden hauta-alueiden ja aikaansaamisessa.
Yleispiirteiltään sankarimuistomerkit ovat hengeltään kristillisiä, perheyhteyttä korostavia. Risti on usein esiintyvä symboli, yleisilme on harras. Vaikuttavimpien muistomerkkien joukkoon kuuluu Väinö Aaltosen Lahden sankarimuistomerkki, joka valmistui 1952.
Karkkilan Sankaripatsas paljastettiin 21.11.1948 . Sen on valmistanut kuvanveistäjä Gunnar Finne.
Sota-arkiston tiedot vuoden 1939 – 1945 sodissa menehtyneistä suomalaisista löytyy Puolustusvoimien tietokannasta, osoitteesta www.mil.fi. Tietokannassa on yli 95 000 nimeä.
Gunnar Finne (1886-1952)
Vuonna 1886 syntynyt kuvanveistäjä Finne opiskeli vuoden arkkitehtilinjalla, ennen kuin päätti vaihtaa taideopintoihin. Hän valmistui vuonna 1909 Taideteollisuuskeskuskoulusta ja jatkoi opintojaan Wienin Kunstgewerbe-koulussa. Vuonna 1911 Finne oli perustamassa koristetaiteilijoiden yhdistystä Ornamoa, jonka puheenjohtajana hän toimi seuraavat seitsemän vuotta.
Kuvanveistäjänä Finne esiintyi ensi kerran vasta vuonna 1916. Hänen kuvanveistotyötään leimasi aktiivinen yhteistyö suomalaisten arkkitehtien kuten Armas Lindgren, Lars Sonckin, Eliel Saarisen kanssa. Hänen koristeveistoksiaan on mm. Eduskuntatalon kahvilassa. Finnen tunnetuin työ on Helsingin Esplanadilla sijaitseva Sakari Topeliuksen allegorinen muistomerkki Satu ja Totuus vuodelta 1932. Finne oli myös merkittävä mitalitaiteilija.
Karkkilan Sankaripatsas
Högforsin tehdas lahjoitti Sankaripatsaan vuonna 1948. Patsas on veistetty punertavasta graniitista, sen korkeus on 4,5 metriä. Patsaan sivuille on hakattu talvi- ja jatkosodassa kaatuneen karkkilalaisen ja ul. pyhäjärveläisen nimet. Heistä 75 oli Högforsin työntekijöitä. Patsaan laella nähdään mustaa ristiä suojelevat kultaiset liekit. Muistomerkin liuskekivikoroke on kooltaan 4,5 x 2,5 metriä.
Sankaripatsas paljastettiin 21.11.1948. Kaatuneiden omaiset olivat koristaneet sankarihaudat seppelein ja kukin, hautausmaan viereisellä liikenneaukiolla oli lippurivistö. Tilaisuuden aluksi pidettiin kirkossa juhlajumalanpalvelus, jossa saarnasi kenttäpiispantoimiston päällikkö pastori
Tauno Muukkonen toimi kenttäpiispa Johannes Björklund sijaisena, sillä piispa oli loukkaantunut auto-onnettomuudessa. Liturgina toimi Karkkilan seurakunnan kirkkoherra rovasti Arvi Metsovaara. Pyhäjärven kirkkokuoro lauloi kanttori Soimelan johdolla, esittäen mm. Soimelan säveltämän juhlavirren ”Tyydy sielu”, joka kuultiin ensiesityksenä.
Jumalanpalveluksen jälkeen siirryttiin Sankaripatsaalle, joka oli verhottu siniristilipulla. Karkkilan työväenyhdistyksen soittokunta esitti aluksi surumarssin. Muistomerkin luovutuspuheen piti Högforsin toimitusjohta, vuorineuvos Gustaf Arppe. Hän kehotti sitä rakkaudella vaalimaan. Seurakunnan, kauppalan ja kunnan puolesta patsaan vastaanotti rovasti Metsovaara.
Puheiden jälkeen rovasti Metsovaara toimitti kentälle jääneiden siunaaminen. Patsaassa on kuuden henkilön nimet, jotka jäivät kentälle.
Siunausten jälkeen oli vuorossa seppelten lasku. Ensimmäisenä seppeleen laskivat lahjoittajien edustajat vuorineuvos Arppe, Kymiyhtiön johtokunnan varapuheenjohtaja H. Hinnerichsen, kamreeri Hedlund. Toisena seppeleen laskivat sotilasläänin komentaja eversti V. Forsberg ja majuri T. Hyttinen. Kolmantena oli vuorossa sankarihautatoimikunta rovasti Metsovaaran johdolla. Karkkilan kauppalan puolesta seppeleen laskivat kauppalanjohtaja E. Oksanen ja valtuuston puheenjohtaja A. Lahti, Pyhäjärven kunnan puolesta seppeleen laskivat valtuuston puheenjohtaja K. Pihlaja ja kamreeri E. Moilanen.
Kentälle jääneiden omaisten seppeleiden laskun jälkeen olivat vuorossa Karkkila Metallityöväen ammattiosasto, Pyhäjärven Manttaalikunta, Karkkilan Reserviupseerikerho, Karkkila Pojat, Karkkilan Sisu, Karkkilan palokunta, Karkkilan Sotalesket, Karkkilan Sotainvalidit, Pyhäjärven Nuorisoseura, Pyhäjärven Maataloustuottajat, Seuratalo Pohjanpirtti, Pyhäjärven Maamiesseura ja Maatalousnaiset.
Lopuksi veisattiin virsi Oi Herra siunaa Suomen kansa. Sankarivainajien omaisille, kutsuvieraille Tehtaan seuratalolla kahvitarjoilu, johon osallistui noin 200 vierasta.. Tilaisuudessa esiintyivät Tehtaan jousiorkesteri ja Kirkkokuoro. Päätteeksi Arppe tarjosi lounaan kutsuvieraille virkamieskerholla.
Gunnar Finne (1886-1952)
Vuonna 1886 syntynyt kuvanveistäjä Finne opiskeli vuoden arkkitehtilinjalla, ennen kuin päätti vaihtaa taideopintoihin. Hän valmistui vuonna 1909 Taideteollisuuskeskuskoulusta ja jatkoi opintojaan Wienin Kunstgewerbe-koulussa. Vuonna 1911 Finne oli perustamassa koristetaiteilijoiden yhdistystä Ornamoa, jonka puheenjohtajana hän toimi seuraavat seitsemän vuotta.
Kuvanveistäjänä Finne esiintyi ensi kerran vasta vuonna 1916. Hänen kuvanveistotyötään leimasi aktiivinen yhteistyö suomalaisten arkkitehtien kuten Armas Lindgren, Lars Sonckin, Eliel Saarisen kanssa. Hänen koristeveistoksiaan on mm. Eduskuntatalon kahvilassa. Finnen tunnetuin työ on Helsingin Esplanadilla sijaitseva Sakari Topeliuksen allegorinen muistomerkki Satu ja Totuus vuodelta 1932. Finne oli myös merkittävä mitalitaiteilija.
4. Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki (1954)
Talvi- ja jatkosodan seurauksena noin 400 000 suomalaista menetti kotinsa. Siirtolaisten aineelliset menetykset olivat suuret. Kotiseutunsa lisäksi he menettivät kirkkotarhat ja hautausmaat, sukupolvien elämä kätköissään.
Karkkilaan ja Ul. Pyhäjärven kuntaan muutti vuosina 1945-1947 kaikkiaan 817 karjalaista, se merkitsi 14%:n lisäystä silloiseen asukasmäärään. Karjalan Liitto käynnisti joulukuussa 1945 karjalaisseurojen perustamisen. Jokaiseen kuntaan, jossa oli vähintään 100 karjalaista, kehotettiin perustamaan karjalaisseura. Karkkilassa seura perustettiin tammikuussa 1946.
Karjan siirtoväki on pystyttänyt uusien kotiseutujensa kirkkomaille muistomerkkejä kertomaan siteistä siihen osaan Suomea ja niihin sukupolviin, jotka oli pakotettu jättämään.
Karkkilan seudun Karjalaiset ry:n käsittelivät vuosikokouksessaan 1953 Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkin pystytystä. Yhdistyksen johtokunta lähetti kirjelmän anoen paikkaa patsaalle seurakunnan hautausmaalta. Kirkkovaltuusto myönsi paikan sankaripatsaan läheltä. Johtokunta pyysi Karjalan Liitolta patsasta varten tyyppipiirustuksia. Päätös muistomerkin hankkimisesta tehtiin vuosikokouksessa 1954. Varat muistomerkkiä varten saatiin raha- ja viljalahjoituksina, joita kerättiin paikkakunnan karjalaisilta. Varsin huomattavan lahjoitus antoi Heinä-säätiö. Muistomerkki maksoi kaikkiaan 102 000 silloista markkaa.
Muistomerkki tilattiin Someron kiviveistämöstä. Kivi asennettiin paikalleen 25.9. 1954, muistomerkin paljastustilaisuus pidettiin 3.10.1954.
Kivessä on teksti: ”Menetetyn Karjalan pyhiin Jumalan puistoihin jääneiden vainajien muistolle”. Muistomerkki kunnostettiin 1991, silloin myös kivessä olevat kirjaimet kullattiin.
5. Kulonsuonmäen kaivoksen muistolaatta (1971)
Kulonsuonmäen kaivoksesta louhittiin vuosina 1817–1888 kaikkiaan 25 160 tonnia rautamalmia. Vilkkaasta, seitsemän vuosikymmentä jatkuneesta kaivostoiminnasta Kulonsuonmäellä ovat nykyään jäljellä vain kettingein ympäröidyt, veden täyttämät kaivoskuilut sekä mäenrinteessä röykkiöittäin malmin louhinnassa syntynyttä jätekiveä. Kaivosalue on kuulunut vuodesta 1988 lähtien Karkkilan kaupungille.
Kulonsuonmäelle pystytettiin 1900-luvun alkupuolella kaivoksen vaiheista kertova peltinen kyltti, johon oli maalattu teksti. Vuonna 1971 vanhan kyltin tilalle vaihdettiin Högforsin tehtaan valama pronssinen tekstilaatta, joka kiinnitettiin suureen kivenlohkareeseen kaivoskuilujen tuntumaan. Laatassa on sama teksti kuin aikaisemmassa kyltissä: ”Kaivostoiminta aloitettu täällä 1800-luvun alussa. Kaivostyöt lopetettu 1888. Veden täyttämät kaivosaukot ovat noin 90 m. syviä. Louhintatyöt suoritettu käsiporilla, mäkiruutilla ja hevoskierron voimalla rasvalampun valossa.”
6. Valajapatsas (1973)
Högforsin tehdas täytti 130 vuotta vuonna 1970. Kymin Osakeyhtiön, tehtaan silloisen omistajan järjestämässä juhlassa puheen pitänyt hallituksen puheenjohtaja, pääjohtaja Mika Tiivola ilmoitti, että yhtiö oli päättänyt lahjoittaa Karkkilan kauppalalle veistoksen, joka kuvaa Karkkilassa raudan parissa tehtyä työtä. Lahjoitukseen liittyi toivomus, että veistokselle löydetään edustava paikka kauppalan keskustasta. Kauppala päätti ottaa veistoksen vastaan.
Kuvanveistäjän valitsemisesta ja teoksen toteutuksen valvomisesta vastasi toimikunta, johon kuuluivat Veikko Talvi, Erik Karling sekä asiantuntijajäsenenä kuvanveistäjä Aimo Tukiainen. Valuvaiheessa toimikunnan työhön osallistui myös diplomi-insinööri Viljo Leskinen. Veistos päätettiin sijoittaa Keskuspuistoon, paikan valintaan osallistui yhtiön ja kaupungin edustajien lisäksi kuvanveistäjä Aimo Tukiainen.
Toimikunta antoi luonnoksen suunnittelun hyvinkääläisen taiteilijan Terho Sakin tehtäväksi. Hän kiteytti Högforsin valimosta ja Karkkilasta saamansa vaikutelmat raudan valutapahtuman esittämiseen. Karkkilan kauppala, veistostoimikunta ja yhtiön johto hyväksyivät luonnoksen, lopullinen toteuttaminen annettiin Sakille syksyllä 1971. Veistoksen kypsyttely kesti vuoden ja se hyväksyttiin syksyllä 1972 ja oli sitten valmis valettavaksi pronssiin. Veistoksen vaativan valutyön teki taidevalaja Erkki Savolainen Nurmijärvellä sijaitsevassa taidevalimossa.
Valajapatsas paljastettiin 22.5.1973 Keskuspuistossa järjestetyssä tilaisuudessa. Tilaisuuden aloitti Karkkilan työväenyhdistyken soittokunta Valio Virran johdolla. Veistoksen luovutuspuheen piti Kymin hallituksen puheenjohtaja, pääjohtaja Mika Tiivola. Veistoksen otti vastaan Karkkilan kauppalanvaltuuston pj. Veikko Alho, joka piti vastaanottopuheen. Airueina toimivat ja verhon poistivat högforsilaiset Raili Meri ja Toivo Pääkkönen. Tilaisuus päättyi soittokunnan esitykseen.
Paljastustilaisuuden jälkeen yhtiöllä oli Rautaruukissa vastaanotto, johon oli kutsuttu kauppalanvaltuusto ja –hallitus sekä muita kutsuvieraita
Terho Sakki (1930-1997)
Kuvanveistäjä Terho Sakki syntyi Viipurin maalaiskunnassa vuonna 1930. Sakki opiskeli Taideteollisessa oppilaitoksessa vuosina 1952-54 ja jatkoi opintojaan Suomen Taideakatemian koulussa vuosina 1954-1957. Hänen teoksiaan oli ensimmäistä kertaa näytteillä Helsingissä vuonna 1957. Sakki on toiminut opettajana Hyvinkään taidekoulussa vuosina 1966-78 sekä Lahden Taidekoulussa 1980-1981.
Terho Sakin julkisia teoksia on useilla Suomen paikkakunnilla, mm. Heimotulet (1965) Seinäjoella, Nouseva Kaari (1966) Rajamäellä, Hyöky (1969) Hyvinkäällä ja Soihtu (1976) Turussa. V.A. Koskenniemen muistomerkki Merikosken muusat vuodelta 1985 on pystytetty Ouluun. Kostamus-monumentti puolestaan pystytettiin vuonna 1985 Kostamukseen, silloiseen Neuvostoliittoon.
Sakin uudempaan tuotantoon kuuluu olympiavoittaja Lasse Virenin juoksijamuotokuva vuodelta 1994 Helsingissä. Uudempaan tuotantoon kuuluu myös A. I. Virtasen muistomerkki vuodelta 1995 Pitäjänmäellä. Terho Sakki on muovaillut toista sataa mitalia, tunnetuimpina Itsenäisyyden juhlavuoden mitalit vuosilta 1967, 1977 ja 1992.
Terho Sakki sai Pro Finlandia -mitalin vuonna 1971 ja Suomen Mitalitaiteen Killan ansiomitalin vuonna 1979. Professorin arvonimi hänelle myönnettiin vuonna 1982.
7. Neuvostoliittolaisten sotavankileirin muistolaatta (1979)
Suomi-Neuvostoliitto-Seuran Karkkilan osasto päätti vuonna 1977 pystyttää Toivikkeen vankileirille muistomerkin. Seuran jäsenet kävivät marraskuussa 1977 tutustumassa entiseen leirialueeseen ja kolmen sotavangin hautapaikaan. Puiset hautaristit olivat edelleen paikalla, vaikka vainajat oli siirretty jo vuonna 1947 neuvostosotilaiden yhteishautaan Porkkalaan. Alueen omisti Kymin Osakeyhtiö, joka oli vuokrannut alueen Karkkilan kaupungille. Molemmat tahot olivat luvan antamisen kannalla, ja lupa muistomerkille myönnettiin kesällä 1979.
Muistomerkin paljastusjuhla järjestettiin saman vuoden syyskuussa. SNS:n Karkkilan osasto luovutti samalla muistomerkin Karkkilan kaupungille. Tilaisuudessa puheita pitivät Neuvostoliiton suurlähetystön edustaja lähetystöneuvos Mihail Murnikov, SNS:n pääsihteeri Christina Porkka sekä seuran Karkkilan osaston puheenjohtaja Aleksi Aalto. Tilaisuudessa esiintyi Karkkilan Työväen soittokunta. Kaupungin puolesta muistomerkin vastaanotti kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Veikko Alho, joka kiitti kaupungin puolesta SNS:n Karkkilan osastoa siitä työstä, jonka se oli tehnyt muistomerkin aikaansaamiseksi.
Laatan teksti:
Toisen maailmansodan ja fasismin vuosina 1941-1944 tällä paikalla sijaitsi vankileiri, johon oli suljettu neuvostoliittolaisia sotavankeja. Vankeja oli enimmillään sata. He joutuivat nostamamaan polttoturvetta Högforsin tehtaalle sekä tekemään maatöitä lähiympäristössä. Leirin epäinhimillisissä olosuhteissa kuoli kolme vankia. Tämän laatan paljasti Suomi-Neuvostoliitto-Seuran Karkkilan osasto vuonna 1979 rauhan, ihmiselämän ja kansojemme tulevaisuuden puolesta.
8. Sotalelujen muistomerkki (1983)
1980-luvun alkupuoli oli rauhankulkueiden aikaa. Marsseja järjestettiin kansainvälisenä rauhanpäivänä 26.10. osana YK:n aseistariisuntaviikon tapahtumia. Vuoden 1983 rauhanmarssin yhteydessä järjestettiin tempaus, joka herätti huomiota. Ennen marssin alkua Nyhkälän harjun kupeeseen haudattiin sotaleluja. Ele viestitti MTV:n Kymmenen uutisten välityksellä kuinka rauhan asia koettiin Karkkilassa yhteiseksi asiaksi yli puoluerajojen, järjestöjen jäsenkirjojen ja ihmisten elämänkatsomusten.
Sotalelujen haudalla paljastettiin karkkilalaisen Lauri Saarisen tekemä kiveen kiinnitetty laatta, jossa on käytetty kuvaa Pablo Picasson maalauksesta. Laattaa varten oli kerätty rautaromua, joka oli sulatettu Wikströmillä Ahmoolla. Laatassa on teksti: ”Rauhantahtoaan osoittaen joukko karkkilalaisia nuoria ja lapsia hautasi sotalelunsa tähän kansainvälisenä rauhanpäivänä 26.10.1983”.
9. Rauhanpuu (1986)
Rauhanpuu on saanut sijansa Pappilankadun päästä. Puun viereen on luonnonkiveen kiinnitetty laatta, jossa kerrotaan, että puun istuttivat Karkkilan Rintamamiesveteraanit vuonna 1986.
10. Tehtaanpuiston valusenkka (1989)
A. Ahlströmin Karhulan tehtaat lahjoitti 12 vetoisen teräsvalusenkan vuonna 1989 Suomen Valimomuseolle museon toiminnan aloittamisen kunniaksi . Senkka sijoitettiin Tehtaapuistoon Turuntien varteen osoittamaan tietä museoon.
Laatassa on teksti: ”Teräksen 12 tonnin valusenkka. Valusenkka on ollut käytössä A. Ahlström Osakeyhtiön Karhulan tehtaalla vuoteen 1989 asti jolloin tehdas lahjoitti senkan Suomen Valimomuseolle Karkkilan museotoiminnan aloittamispäivän 17.5.1989 kunniaksi. Senkka sijoitettiin tälle paikalle yhteistyönä Högforsin tehtaat Oy:n kanssa osoittaen tietä Suomen Valimomuseoon ja perinteikkääseen Högforsin valimoon.”
11. Leijonapuisto (1992)
Kun Suomi täytti 75 vuotta vuonna 1992, halusivat Lions Clubit eri puolilta maata tehdä jotain pysyvää maiseman parantamiseksi. Karkkilassa sai istutuksensa Leijonapuisto, joka sijaitsee Helsingintien varrella markettien tuntumassa.
12. Porintien valusenkka (1995)
Valtatie 2:n varrella Karkkilan liittymässä oleva valusenkka on ollut Karkkilan maamerkkinä vuodesta 1995 lähtien. Senkka on alun perin ollut käytössä Imatran terästehtaalla vuoteen 1989 asti. Imatra Steel Oy:n teräsosasto lahjoitti senkan Karkkilassa toimivalle Valimomuseolle 1995. Saman vuoden kesäkuussa senkka sai paikkansa Karkkilan risteyksessä. Senkka painaa noin 11 tonnia. Yhteistyötahoina oli karkkilalaisia yrityksiä, Lions Club ja Suomen Valimotekninen Yhdistys ry.
Laatan teksti:
Valusenkka B-16 40 tonnia Senkka on ollut käytössä Imatran rautatehtaalla vuoteen 1989 asti. Oy Imatra Steel teräsosasto lahjoitti senkan 1995 Suomen Valimomuseolle Karkkilaan. Senkan rakennepaino ilman vuorausta on noin 11 tonnia. Senkan sijoittamissopimus tälle paikalle ”Karkkilan tunnukseksi” allekirjoitettiin 6. kesäkuuta 1995: Tielaitos/Uudenmaan tiepiiri, Karkkilan kaupunki, Suomen Valimomuseosäätiö. Hankkeen muut yhteistyötahot: Lions Club Karkkila, Suomen Valimotekninen Yhdistys ry, Rämön konepaja, Imatra, Karkkilan Kaivuu ja Kuljetus Oy, Metallityö Suominen, Karkkila, Karkkilan Malliapu Oy, Högforsin tehtaat Oy Karkkila.
13. Ilmari Huitin muistolaatta (2011)
Muistolatta oli aluksi kiinnitettynä Vaskijärvellä Paanun talon aitan seinään. Aittaa ja sen aluetta oli kunnostettu useita vuosia talkoovoimin kylän yhteiseen käyttöön. Kyläaitan silloinen omistaja otti aitan yksityiseen käyttöön ja sen johdosta kyläyhdistys poisti laatan aitan seinästä ja se varastoitiin.
Muistolaatassa on Ilmari Huitin syntymä- ja kuolinvuosi sekä kaikki kolme kotia Vaskijärvellä. Lisäksi Vaskijärvi siintää taustalla. Laatan on suunnitellut ja veistänyt Jaakko Ahopalo. Sen on valanut Karkkilan Malliapu Oy.
Julkistustilaisuus pidettiin 21.8.2011 Vaskijärvellä.
14. Hyvinkää – Karkkila rautatie 1911-1967 (2012)
Hyvinkää-Karkkila rautatien muistolaatta on Karkkilan kaupungintalon sisäänkäynnin viereisellä ulkoseinällä.
Sen on suunnitellut ja veistänyt Jaakko Ahopalo/Karkkilan Kotiseutuyhdistys ja valanut Karkkilan Malliapu Oy. Julkistustilaisuus pidettiin Karkkilan Rautapäivillä 14.6.2012.
15. Ilmari Huitin puiston laatta (2012)
Ilmari Huitin puiston laatan on teettänyt Kotiseutuyhdistys ja Ilmari Huitin säätiö. Laatan on suunnitellut ja veistänyt Jaakko Ahopalo ja valanut Karkkilan Malliapu Oy. Julkistustilaisuus pidettiin Karkkilan Rautapäivillä 16.6.2012.
16. Konepajakoulun laatta (2014)
Konepajakoulun muistolaatta sijaitsee Karkkilan kirjastosalin seinällä. Julkistustilaisuus pidettiin Karkkilan Rautapäivillä 13.6.2014.
Laatassa on teksti:
Högforsin tehtaan konepajakoulu 1942 – 1947
Käytännön ammattiin oppiminen tapahtui tehtaan tuotanto-osastoilla oppisopimusperiaatteella ammattimiesten ja työnjohtajien opastamana. Koulusta valmistui n, 600 ammattimiestä.
Konepajakoulun oppilaat
17. Lainajyvästö 1859 - 1954 (2015)
Lainajyvästön toiminnasta kertova muistolaatta on kiinnitetty vuonna 1859 rakennetun lainajyvästörakennuksen kuistin sisäseinälle. Sen on suunnitellut ja veistänyt Jaakko Ahopalo/Karkkilan Kotiseutuyhdistys ja valanut Karkkilan Malliapu Oy. Julkistustilaisuus pidettiin Karkkilan Rautapäivillä 12.6.2015.
18. Teollisuusperintöpalkinto 2015 (2016)
Teollisuusperintöpalkinto 2015 -laatta sijaitsee Karkkilan kaupungintalon sisäänkäynnin viereisessä ulkoseinässä.
Julkistustilaisuus pidettiin Karkkilan Rautapäivillä 16.6.2016. Teollisuusperintöseura myönsi vuonna 2015 Teollisuusperintöpalkinnon Karkkilan kaupungille ja Componenta Finland Oy Högforsille tunnustuksena esimerkillisestä työstä teollisuusuuden kulttuuriperinnön vaalimisessa.
19. Vuoden karkkilalaisten kädenjälkitaulut
Karkkilan kaupungintalon ala-aulassa on esillä kaikki vuoden karkkilalaiseksi nimettyjen henkilöiden valurautaan valetut kädenjäljet.
Vuoden karkkilalainen on ansioitunut, karkkilalaisilta kunnioitusta ja huomiota saanut henkilö, joka positiivisella toiminnallaan on saavuttanut menestystä, ja toiminut kaupunkilaisten ja kaupungin hyväksi.
Vuoden karkkilalaisen valurautainen kädenjälkitaulu julkistetaan kesäisin Karkkilan Rautapäivillä ja ripustetaan Karkkilan kaupungintalon ala-aulaan muiden kädenjälkitaulujen joukkoon.
20. Miina Äkkijyrkän veistos (2023)
Miina Äkkijyrkän veistos sijaitsee rinteessä Ala-Emalin edessä ja koostuu kahdesta värikkäästä ”rautalehmästä”. Lehmien vartaloina on valurautaiset Högfors-ammeet. Teoksen nimi on ”Uteliaisuus ja rohkeus vie menestykseen”. Se paljastettiin v. 2023 Rautapäivien yhteydessä. Teoksen julkistamisen aikaan kesällä 2023 Galleria Bremerissä oli Äkkijyrkän näyttely.
Sivustoa päivitetty 30.1.2026 /mh