Karkkilan kaupungin järjestämä perhepäivähoito lakkautui kesällä. Kaupungin varhaiskasvatus järjesti kahvitilaisuuden entisille ja nykyisille hoitajille ja perhepäivähoidon parissa työskennelleille perjantaina 31.7. Tilaisuudessa juttu luisti ja tarinaa riitti perhepäivähoidon vuosista.
Mansikkakakun äärellä muisteltiin perhepäivähoitoa 1970-luvulta asti. Osa hoitajista työskenteli aikanaan perhepäivähoitajana jopa 40 vuotta, osalla työhistoriaa oli vähemmän. Varhaiskasvatuspäällikkö Kirsi Viitanen kiitti hoitajia heidän tekemästään työstä Karkkilan kaupungin lasten ja lapsiperheiden hyväksi: ”Olette tehneet tärkeistä tärkeintä työtä! Olette työskennelleet omassa kodissanne ja työpäivät ovat venyneet pitkiksi. Te olette tehneet työtänne rakkaudella.”
Hoitajien määrä on vähentynyt roimasti viimeisinä vuosikymmeninä. Hoitajat muistelivat, miten he toimivat tiimeissä tavaten toisiaan ja lapset pääsivät leikkimään yhdessä. Aikanaan järjestettiin myös erilaisia tempauksia ja juhlia. Lapsia sai olla hoidossa enemmän kuin nykyisin. Hoitajilla oli usein varahoidossa omien hoitolasten lisäksi toisten hoitajien lapsia, yhteensä saattoi olla kahdeksankin lasta samaan aikaan. Lapset saattoivat olla hoidossa aikaisesta aamusta myöhäiseen iltaan. Tämäkään ei nykyisin ole mahdollista työaikalain mukaan.
Hoitajien sylin ja hoidon kautta on maailmalle lähtenyt Karkkilassa satoja ja satoja lapsia; monia ikäpolvia, joista suurin osa on jo aikuisia ja itse vanhempia tai jopa isovanhempia. Heillä ja heidän huoltajillaan on varmasti muistoja kodinomaisesta hoidosta, leikeistä, kotiruuasta, ulkoilusta, päiväunista ja ennen kaikkea lämpöisistä hoitajista.
Lämmin kiitos kaikille perhepäivähoidon parissa työskennelleille Hannele Huovin runon myötä. Runon sanat muistuttavat siitä, miten tärkeää työtä on ollut pysähtyä pienistä pienimpien äärelle.
”Kun on oikein pieni,
voi lentää linnun untuvalla,
nukkua orvokin lehden alla,
kun on oikein pieni.
Kun on oikein pieni,
voi keinua heinässä heiluvassa,
levätä kukassa tuoksuvassa,
kun on oikein pieni.
Kun on oikein pieni,
voi istua lumihiutaleille
ja liitää maailma tuulien teille,
kun on oikein pieni.”
Terveisin Kirsi