Karkkilan ruukkimuseo Senkka
Högforsin koskireitti
Högforsin koskireitti on noin neljän kilometrin pituinen ulkoilureitti Karkkilan keskusta-alueella, Karjaanjoen tuntumassa. Historiallisen ruukkialueen kautta kulkevan Koskireitin varrelta löytyy viisi koskea: Kivistönkoski, Karkkilankoski, Myllykoski, Massakoski ja Pitkälänkoski. Nykyisin vain Myllykoski virtaa luonnontilassa, sillä kaksi muuta (Karkkilankoski ja Massakoski) on valjastettu teollisuuden tarpeisiin. Koskireitillä on useita kuvauksellisia näköalapaikkoja, pöytiä ja penkkejä eväiden syömiseen sekä hyviä kalastuspaikkoja. Pitkälänkoskella on tulentekopaikka, laavu ja käymälä.
Ruukin tuotantolaitoksia varten tarvittiin runsaasti vesivoimaa ja siksi ruukki rakennettiin Karjaanjoen yläjuoksun koskien, Kivistön kosken ja Karkkilan kosken, partaalle. Koskiin rakennettiin padot, joista vesi ohjattiin rännejä pitkin masuunin, valimon, konepajan, putlaus- ja valssilaitoksen sekä sahan ja jauhomyllyn laitteiden pyörittämistä varten.
Karkkilan ruukkimuseo järjestää tilauksesta ryhmille opastettuja Koskikierroksia. Tiedustelut ja varaukset p. 0500 938 337.
Kivistön koski
Högforsin ensimmäinen toimiva tuotantolaitos oli kotitarvesaha, joka rakennettiin kesällä v. 1821 Karjaanjoen yläjuoksun ylimmän kosken eli Kivistön kosken partaalle. Koskeen tehtiin pato, josta vesi ohjattiin sahan vesirattaalle 50 kyynärän (n. 30 m) pituisen vesikourun kautta. Vanha saha purettiin v.1899 ja tilalle rakennettiin uusi kaksikerroksinen saharakennus. Sen kehä-, sirkkeli-, syrjäys- ja vannesahat sekä höyläyskone saivat käyttövoimansa vesiturbiinista. Kivistön kosken pato uusittiin v. 1938, se on edelleen olemassa, mutta saharakennus vesikouruineen purettiin 1960-luvulla.
Saharakennuksen viereinen mylly, joka rakennettiin v.1876, sai käyttövoimansa vesisahan akselilta hihnavaihdon avulla. Tehtaan myllyn toiminta lakkasi v. 1928, mutta tiilinen myllyrakennus on yhä kosken partaalla museorakennuksen takana. Kivistön kosken toisella rannalla oli Närön mylly ja tamppilaitos. Vanhan myllyn yhteydessä toimi myös sirkkelisaha ja höylä sekä 1910 -1930-luvulla Närön tilan oma sähkölaitos.
Karkkilan koski eli Karkin koski
Rautamalmin sulatuksessa tarvittava Högforsin masuuni rakennettiin Karjaanjoen yläjuoksun alemman kosken eli Karkkilan kosken partaalle. Masuunin tuntumassa oli siltapato, josta vesi juoksutettiin 45 kyynärän (27 m) pituisen puisen rännin kautta masuunin kahdelle vesirattaalle. Toinen vesirattaista käytti malmin rouhinlaitetta ja malmin kuljetinta eli ”malmikoiraa”. Toinen vesiratas käytti puhallinta, jonka avulla masuunin piippuun lietsottiin malmin sulatuksessa tarvittava kuumuus.
Vesivoimaa tarvittiin myös Högforsin konepajassa, joka aloitti toimintansa v. 1842. Konepajan sorveja ja porakoneita käytti lähes seitsemän metrin läpimittainen vesiratas. Sen pyörittämiseksi tarvittava vesivoima johdettiin masuunin padolta 42 metrin pituisen vesikourun kautta. Konepajan ränni uusittiin 1850-luvulla 128 kyynärän (n. 75 m) pituiseksi, ja sen kautta ohjattiin vesivoimaa myös Högforsin putlaus- ja valssilaitokseen.
Högforsin ruukissa siirryttiin sähkön aikakauteen v. 1897. Sähköä tuotettiin aluksi Karkkilan koskeen rakennetussa voimalaitoksessa, jota laajennettiin ja uudistettiin v. 1912. Karkkilan kosken voima ei kuitenkaan riittänyt käyttämään Högforsin tuotantolaitoksia, ja uusi voimalaitos rakennettiin v. 1915 Nahkion (Massakoski) koskeen.
Masuunin ja konepajan vesikourut purettiin 1920-luvun lopulla. Masuunin pato oli muistitietojen mukaan viime vaiheessaan 1930- ja 1940-luvulla betonirakenteinen. Patoallas oli yksi tehtaalaisten käyttämistä uimapaikoista. Pato purettiin 1940-luvulla.
Myllykoski
Myllykosken putousta voi pitää luonnon muistomerkkinä ja todellisena ihmeenä. Sillä tämä kolmemetrinen, vapaana virtaava, putous keskellä kaupunkia on nykyään Suomessa hyvin harvinainen näky. Putous sijaitsee joessa olevan kalliokynnyksen kohdalla keskustan Myllypuistossa. Kosken ylittävän sillan eteläpuolella on nähtävissä myös vanha pärehöylä, jolla on 1800-luvulla valmistettu päreitä läheisen Högforsin tehtaan työläisille talojen kattomateriaaliksi.
Massakoski eli Nahkion koski eli Vattolan koski
Högforsin ruukinpatruuna Volter Ramsay osti v. 1889 Nahkion kosken eli Massakosken. Sen partaalla toimi v. 1894-1922 Wattolan puuhiomo, jonka koneita käytettiin vesiturbiinin voimalla. Puuhiomon yhteyteen rakennettiin v. 1915 sähkövoimalaitos, jossa oli 225 hevosvoiman turbiini siihen kuuluvine säätäjineen sekä generaattori ja muuntaja. Voimalaitosta päätettiin laajentaa v. 1923, ja uusi voimalaitos valmistui vuotta myöhemmin. Sen sähkökeskukseen asennettiin 325 hevosvoiman turbiinigeneraattori.
Pitkälänkoski
Viimeinen koskista on Pitkälänkoski, joka on valjastettu virkistyskäyttöön. Pitkälänkosken laavulla on tulentekopaikka ja käymälä.
Sivustoa päivitetty 30.1.2026 /mh